Brexitin sijasta Euroopan talouden uusi uhka uhkaa nousta Italian pankeista. Ollaan taas tuskallisen tutun peruskysymyksen äärellä: onko viisaampaa antaa pankkien kaatua kuin pelastaa ne?
Brexit eli Britannian aie lähteä Euroopan unionista heilauttelee tällä hetkellä Britannian taloutta ja heijastuu jossain määrin muunkin Euroopan talouskehitykseen. Brexit-keskustelun taustalla on kuitenkin koko ajan muhinut vähemmän huomiota saanut riski, Italian uhkaava pankkikriisi.
Kyse Italiassa on toteutuneista ja uhkaavista luottotappioista, joiden mittaluokka on jättimäinen. Italian pankeilla on tällä hetkellä 360 miljardin euron verran niin sanottuja järjestämättömiä saamisia eli luottoja, joiden takaisin maksamisessa luoton ottajalla on vaikeuksia. Termi ja ilmiö ovat Suomesta tuttuja oman pankkikriisimme ajalta neljännesvuosisadan takaa.
Pankkien toimintaa vaivaa koko Euroopassa kannattavuuden heikko kehitys. Peruspankkitoimintaa, entistä rahantekokonetta, on vaikea saada niin kannattavaksi kuin se aiempina vuosina on ollut.
Italiassa tilannetta ovat kärjistäneet maan krooniset talousongelmat. Samaan aikaan maan kotitaloudet ovat sijoitusmielessä merkinneet pankkien joukkolainoja enemmän kuin muissa maissa. Viime syksynä italialaiset sijoittajat menettivät rahojaan neljän pienen pankin pelastusoperaatiossa. Riskittömänä pidettyjen sijoitusten riskit laukesivat, mikä oli monille järkytys.
Pankit ovat keskeinen osa talouden koneistoa. Brexit-tärinän aiheuttamien lisäongelmien vuoksi Italiassa pelätään nyt usean ison pankin kaatumista. Maan hallitus ei halua jäädä seuraamaan tällaista tuhoa sivusta vaan aikoo lehtitietojen mukaan ryhtyä pääomittamaan pankkeja valtion – siis veronmaksajien – varoista.
Nykyisessä Euroopassa asia ei kuitenkaan ole vain Italian sisäinen. EU:n pankkiunionin säännöt kieltävät valtionavustukset pankeille. Ideana tässä on, että vastuu pankkien pääomittamisesta pitäisi olla niiden omistajilla ja velkojilla – ja jos ne eivät lähde pelastusoperaatioon, ne kärsivät tappiot.
Italian pääministeri Matteo Renzi aikoo lehtitietojen mukaan kuitenkin viimeisen asti karttaa mahdollisuutta, että erityisesti piensijoittajat ja pienyritykset joutuisivat maksumiehiksi. Siksi maksajien joukosta halutaan vielä suurempi: kaikki veronmaksajat mukaan.
Italian hallituksen linjaa voi ymmärtää. Maan taloudelle sen suurten pankkien kaatuminen aiheuttaisi vaarallisen tilanteen. Kaiken lisäksi se kriisi voisi synnyttää laajemman paniikin Euroopassa. Surkeassa kunnossa on jo nyt esimerkiksi saksalainen suuri investointipankki Deutsche Bank.
Myös Suomi pääomitti pankkejaan veronmaksajien varoin neljännesvuosisata siten. Säästöpankkeja lukuun ottamatta pankit maksoivat tuen takaisin. Ilman pankkitukea jälki olisi ollut paljon rumempaa.
Säännöt ovat säännöt myös Euroopan pankkiunionissa. Näyttää kuitenkin jälleen siltä, että todellisuus ei istu sääntöihin. Silloin sääntöjen pitäisi joustaa. Jos Italian suunnittelema pankkituki estää uuden pankkikriisin synnyn Euroopassa, Italia tukekoon pankkejaan siinä määrin kuin kriisin taltuttaminen vaatii.