Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi valitun Donald Trumpin tulevan esikunnan viimeisetkin puuttuvat palaset alkavat olla kohta paikoillaan. Tiistaina selvisi yksi etukäteen kaikkein kiinnostavimmista ja myös suuren jännityksen vallassa odotetuista nimistä, kun Trump kertoi valinneensa ulkoministerikseen öljy-yhtiö Exxonin pitkäaikaisen toimitusjohtajan Rex Tillersonin.
Nimitys on jatkumoa Trumpin valitsemalle linjalle. Tuleva presidentti kokoaa ympärilleen itsensä kaltaisia tunnettuja vaikuttajia, jotka tähän saakka ovat kunnostautuneet valtaosin aivan muilla elämänalueilla kuin politiikassa.
Ulkoministeriksikin Trumpille olisi ollut tarjolla kokeneita poliitikkoja, etunenässä edellisten presidentinvaalien republikaaniehdokas Mitt Romney. Trump päätyi kuitenkin Tillersoniin, joka ei ole vaikuttanut päivääkään poliittisissa viroissa. Sen sijaan hän on ollut koko tähänastisen työuransa, yli 40 vuotta, Exxonin palveluksessa, viimeiset kymmenen vuotta toimitusjohtajana.
Toki Tillerson on kansainvälisen suuryrityksen nokkamiehenä tottunut kiertämään maailmaa ja neuvottelemaan myös lukuisten valtiojohtajien kanssa, mikä epäilemättä on valmistanut häntä hyvin ulkoministerin tehtävään.
Rohkaisevalta kuulostaa myös Shellin hallituksen ex-puheenjohtajan Jorma Ollilan tuntemastaan Tillersonista antama luonnehdinta, jonka mukaan tämä on erittäin pragmaattinen ja kyvykäs yritysjohtaja (HS 14.12.). Molemmille ominaisuuksille on ulkoministerin työssä runsaasti käyttöä.
Ei tosin ole vielä täysin varmaa, tuleeko Tillersonista Yhdysvaltain seuraava ulkoministeri, sillä Trumpin on haettava valinnalleen vielä senaatin hyväksyntä. Jo nyt on nostettu esille seikkoja, joihin nimitys voi kompastua. Tillerson joutuu esimerkiksi selittelemään mahdollista esteellisyyttään, sillä Yhdysvaltain ulkoministeri osallistuu päätöksiin, jotka vaikuttavat Exxoninkin kaltaisen yrityksen arvoon.
Tillerson on tähän asti arvostellut Venäjään kohdistettuja pakotteita, koska Exxon on kärsinyt niiden vuoksi miljardiluokan tappiot. Yhtiö aloitti juuri ennen Ukrainan kriisin puhkeamista yhteistyön Venäjän valtiollisen öljy-yhtiön kanssa, mistä ansiosta presidentti Vladimir Putin palkitsi Tillersonin Venäjän ystävyyden kunniamerkillä.
Putinin suosio ei ole Yhdysvaltain ulkoministeriehdokkaalle meriitti aikana, jolloin keskustiedustelupalvelu CIA arvioi Venäjän onnistuneen vaikuttamaan kenties jopa ratkaisevalla tavalla presidentinvaalien lopputulokseen.
Vaalipuheidensa perusteella myös Trumpin on epäilty pyrkivän Venäjän ja Putinin ystäväksi, mikä Suomessakin on herättänyt huolta suurvaltojen vanhan etupiiripolitiikan paluusta. Epäilyksiä ei hälventänyt kommentti, jossa Trump tyrmäsi CIA:n tiedot naurettavina.
CIA:n päätehtäviä on pitää Yhdysvaltain johto ajan tasalla maan turvallisuutta koskevissa asioissa. Ilmaistessaan julkisesti epäluulonsa tiedustelusta vastaavaa viranomaista kohtaan Trump saattoi tulla paljastaneeksi, miksi hän on suosinut virkanimityksissään politiikan ulkopuolisia henkilöitä eikä asiantuntijoita.
Linjanvedossa piilee iso riski siinä tapauksessa, että Trump presidenttinäkin sulkee johdonmukaisesti silmänsä ja korvansa tiedoilta, jotka eivät sovi yhteen hänen oman maailmankuvansa kanssa.