Pääkirjoitus

EU:lla iso haaste ete­läs­sä

Ihmisvirta Afrikasta Välimeren yli Eurooppaan mittaa jälleen kerran EU:n kykyä käytännön päätöksiin. Unionin vahvuutta asettaa nyt testiin myös presidentti Donald Trump, jolle eurooppalainen yhteistyö merkitsee kilpailijaa, ei kumppania.

Myös perjantaina Maltassa pidetty EU-johtajien epävirallinen huippukokous osoitti, että Euroopan unionin elämä on katkeamatonta suurten haasteiden ketjua. Asialistan isoimmat teemat olivat Välimeren yli Eurooppaan suuntautuvan afrikkalaisen siirtolais- ja pakolaisvirran hallinta sekä Yhdysvaltojen uuden presidentin Donald Trumpin heittämä haaste Euroopalle.

Tässä tilanteessa unionin pitäisi pystyä tekemään päätöksiä, jotka myös taittavat maanosassa populistien nousuvireen. Jos se jatkuu, sillä on äärimmäisen vakavia seurauksia Euroopan rauhan vuosikymmeniä taanneelle yhteisölle.

Ihmisvirta Pohjois-Afrikasta Eurooppaan kiihtyi viime vuonna uuteen ennätykseen. Välimeren yli saapui kaikennäköisillä ja -kokoisilla aluksilla yli 180 000 ihmistä.

Vain vähemmistö tulijoista on täyttänyt ehdot, joiden perusteella he voivat saada Euroopasta turvapaikan. Suurimman osan kohdalla kyse on paremman elämän etsimisestä – hengenmenonkin uhalla.

Viime vuonna Välimereen hukkui viitisen tuhatta Eurooppaan pyrkijää. Tulijoiden salakuljetus on pitkälle rikollisten liiketoimintaa.

Maltan kokouksen linjaus oli, että merireitti Eurooppaan pyritään sulkemaan Turkki-sopimusta muistuttavalla taktiikalla: tukemalla Libyan hallitusta ja rannikkovartiostoa, ehkä myös perustamalla pakolaisleirejä Libyaan. Käytännössä EU siis ostaa Libyalta tilanteen rauhoittamisen.

Iso ongelma sopimuksissa vain on se, että Libya on jakautunut. Pääkaupunki Tripolissa valtaa pitää YK:n tunnustama hallitus, itäosan öljyalueita taas hallitsee kenraali Khalifa Haftar.

Lisää vaikeuskerrointa siirtolaisongelman hallintaan on nyt tullut siitä, että Venäjä on lämmittänyt suhteita Haftariin. Tällä on sanansa sanottavana Libyan tulevaisuuteen – myös siihen, saadaanko maan rannikko rauhoittumaan.

EU:ssa on jo esitetty ääneen huoli siitä, että Venäjä voi liittolaisensa avulla pyrkiä pitämään yllä siirtolaisten pääsyä Eurooppaan aiheuttaakseen unionille uusia ongelmia.

Ongelman ratkaisua mutkistaa koko ajan myös se tosiasia, että monissa Afrikan maissa nuorten ihmisten tulevaisuudennäkymät ovat heikot. Siirtolaispaineen vaimennus on jopa vuosikymmenten työ. Siihen tarvitaan unionilta paljon enemmän kuin hätäapua Libyalle.

Huippukokouksen alla Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk arvioi tiukasti Yhdysvaltain uutta hallintoa. Tuskin mukaan se aiheuttaa Kiinan, Venäjän ja radikaalin islamin ohella merkittävää huolta EU:lle. Huippukokouksen päätteeksi johtajien äänenpainot jo olivat rauhallisempia.

EU:n ei kuitenkaan pidä olla sinisilmäinen. Trumpille unioni näyttää olevan enemmänkin kilpailija ja ongelma kuin partneri.

Kärkevyydellä EU tuskin voittaa mitään. Silti se, että Trump on vaaleilla valittu presidentti, ei saa johtaa siihen, että EU karttaa puolustamasta asemiaan silloin kun sen paikka on.