Pelin avaa Hollanti 15.3.
Gerd Wildersin oikeistopopulistinen Vapauspuolue on matkalla kohti vaalivoittoa. Toistaiseksi on epävarmaa, mitä puolue tekee vaalivoitollaan: hallituksen muodostaminen voi olla enemmän kuin hankalaa – ellei jopa mahdotonta.
Ranskassa valitaan myöhemmin keväällä presidentti, ja äärinationalistisen Kansallisen rintaman Marine Le Pen on vahvoilla. Ranskan ja Hollannin oikeistopopulisteille on yhteistä muun muassa EU:n vastaisuus. Molemmat puolueet ovat jo ilmoittaneet, että Brittien brexit ei jää ainoaksi tähdenlennoksi Euroopassa, jos puolueet ovat vallassa.
Suomessa perussuomalaiset ratsastivat vaalivoittoon ja kahteen jytkyyn vastustamalla EU:ta. Kreikan velkojen hoito suomalaisten veronmaksajien rahoista oli Timo Soinin yksi suurista vaalitäkyistä. Kun Soini joutui hallituksessa taipumaan Kreikan tukipaketteihin, Kreikka-kritiikki on ollut hiljaisempaa. Turvapaikanhakijoiden rynnistys Suomeen ei sekään suoranaisesti satanut perussuomalaisten laariin. Hallitustyöllä on seurauksensa, varsinkin populistipuolueelle.
Kun vertaa perussuomalaisia ja Euroopan oikeistoradikalismia, yhtäläisyyksiä on, mutta on myös paljon eroja. Soini onnistui pitämään rasistiset heitot yksittäisinä heittoina, eikä puolueen linjana. Sama koski maahanmuuttokriittisyyttä. Soini säilytti puolueensa salonkikelpoisena, mikä toi hallituspaikan 2015 toukokuussa. Kun Euroopassa oikeistopopulismi nousee, Suomessa ilmiö on jo ohi tai ainakin hiipumassa.
Kansa äänesti Soinia ja perussuomalaisia, koska se halusi muutosta. Muutosta ei tullut. Perussuomalaisia arvioidaan vain ja ainoastaan puolueen omien tekojen kautta, ja tässä voi olla syy sille, että europarlamentaarikko Jussi Halla-aho panttaa ehdokkuuspäätöstään vielä kaksi viikkoa. Menestyäkseen puoluejohtajana Halla-aho tarvitsisi tuekseen eurooppalaisen oikeistopopulistisen aallon. Sellaista ei ole tarjolla. Perussuomalaisten vaalijytkyt tulivat – hänen kannaltaan – liian aikaisin.