Ruotsi aikoo kieltää meriä kuormittavan mikromuovin käytön poishuuhdeltavissa kosmetiikkatuotteissa kuten hammastahnoissa, shampoissa ja suihkugeeleissä. Mikromuovirakeiden käyttö on kielletty jo Britanniassa, Ranskassa, Italiassa, Belgiassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Suomi ei ota mallia Ruotsista, vaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) mukaan tavoitteena on saada aikaan koko Eurooppaa koskeva lainsäädäntö.

Hälytyskellojen soittajia tarvitaan silti. On hyvä, että Kesko poistaa muovirakeet Pirkka-kosmetiikasta. Kaupan ja valmistajien tekojen ohella tarvitaan aktiivisesti tuoteselosteita skannaavia kuluttajia.

Maailman talousfoorumin ja Ellen McArthur -säätiön raportti hätkähdytti 2016 ennustamalla, että maailman valtamerissä on vuoteen 2050 mennessä enemmän muovia kuin kalaa.

10 prosenttia merten muovista koostuu pienistä hiukkasista, joiden kiertokulku ulottuu merenelävistä ja linnuista koko ravintoketjuun hunajaa ja olutta myöten. Eikä saastuminen koske vain meriä - Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat mitanneet huomattavia mikromuovipitoisuuksia Kallavedestä.

Yhdysvaltalaisen Orb Median hanavesianalyysi osoitti vuosi sitten, että miljardit ihmiset nielevät muovikuituja, mikrohelmiä ja kemikaaleja päivittäisenä juomavetenä. Muovikuituja esiintyi 83 prosentissa eri puolilta maailmaa otetuista näytteistä. Oma lukunsa ovat mittauksissa ohi solahtavat hiukkaset, jotka tunkeutuvat elimiin solut läpäisevinä nanopartikkeleina.

Vaikka suomalainen talousvesi kulkee monien puhdistusprosessien kautta ja pääosa jätevesien mikromuovista suodattuu jätevesilietteeseen, löytyi Ylen MOT -ohjelman (29.1.) Örebron yliopistoon lähettämästä Turun juomavesinäytteestä muovin lisäineita. Löytö koski kuutta eri ftalaattia, joilla muovista tehdään pehmeää.

Kosmetiikan ja pesuaineiden osuus muovi- ja kemikaalipäästöistä on silti pieni verrattuna autonrenkaista, teiden pinnoitteista, tekonurmista ja tekstiileistä jauhautuvaan mikromuoviin.

Kolmannes mikromuoviongelmasta häviäisi, jos tekniset urheiluvaatteet ja polyesteri korvattaisiin luonnonkuiduilla tai selluloosapohjaisilla tekokuiduilla. Itsekunkin kuluttajan on aika havahtua ymmärtämään miten fleecekankaasta irtoaa joka pesukerralla 200 000 alle viiden millimetrin mikromuovipalaa.

On ilmeistä, että Suomessa kehitteillä olevilla puupohjaisille ja kestävästi tuotetuille tekstiilikuidulle on syntymässä luonnolliset markkinat.