Suomalaiset kuvailevat itseään usein umpimielisyyteen taipuvaiseksi kansaksi, joka vaikenee kahdella kielellä, eikä kerro omista, henkilökohtaisista asioistaan edes läheisilleen. Tätä on vaikea uskoa marraskuun 1. arkipäivänä, jolloin verottaja julkistaa tiedot verovelvollisten ansio- ja pääomatuloista sekä maksamista veroista. Kansa tuntee vuodesta toiseen toistuvan, jotenkin oudolla tavalla juhlavan tapahtuman veropäivänä, jolloin media täyttyy nimilistoista, missä eniten palkka- ja pääomatuloja saaneet on pantu paremmuusjärjestykseen.
Veropäivänä, jota myös kansalliseksi kateuspäiväksi kutsutaan, moni tuppisuusuomalainen muuttuu puhekoneeksi. Aamukahvi- ja lounaspöydissä siunaillaan joukolla niitä, jotka ovat tienanneen paljon ja varsinkin niitä, jotka ovat tienanneet liikaa.
Vaikka median nimilistoista löytyy pääasiassa julkisuuden henkilöitä, verojulkisuus kattaa kaiken. Kuka tahansa voi mennä verotoimiston asiakaspäätteelle, kirjoittaa hakukenttää kenen tahansa nimen ja saada nähtäväkseen tiedot tämän tuloista ja veroista. Kyse on poikkeuksellisesta avoimuudesta, jollaista ei löydy tiettävästi mistään muualta koko maailmassa.