Syvempi ilmastohuoli ei näkynyt tuloksissa

Viikonloppuna päättynyt Madridin ilmastokokous onnistui niin huonosti, että sen suurimpana voittona voidaan pitää päätöstä, jota ei tehty.

Kokouksessa oli määrä sopia, miten yhden maan toisessa maassa rahoittamat päästövähennykset jatkossa lasketaan maakohtaisiin päästökiintiöihin. Brasilian ajama malli olisi sallinut samojen päästövähennysten laskemisen sekä maksajan että vähentäjän kiintiöihin. Kaksinkertainen kirjaaminen olisi vesittänyt pahasti itse päätavoitteen eli päästöjen vähentämisen.

Mallia ei hyväksytty, vaan tämä Pariisin ilmastosopimuksen olennaisin avoimeksi jätetty kohta on yhä auki. Silti päätöksen lykkääminen on parempi vaihtoehto kuin huono päätös.

Madridin kokouksen uutisoinnissa ovat korostuneet syventyneet näkemyserot. Tutkijoiden ja kansalais­aktivistien viesti päästövähennysten kiireellisyydestä voimistuu koko ajan, mutta poliitikkojen kyky tehdä sitovia, globaaleja päätöksiä vaikuttaa vain heikentyvän. Myös poliitikkojen välillä erot kasvavat, kun osa maista ajaa suurempia ja nopeampia päästövähennyksiä ja osa vastustaa tiukasti entisiäkin sitoumuksia.